Mikä Saksassa on erilaista?

Olen nyt asunut lähes kuusi kuukautta Saksassa, ja jo jonkin aikaa tarkoitus on ollut kirjoitella vähän siitä, miltä maa näyttää suomalaisen silmin. Vaikka Saksan ajattelisi olevan länsieurooppalaisena teollisuusmaana monella tavoin Suomea lähellä, aika paljon maassa on kuitenkin erilaista. Erilaisuus ei kuitenkaan aina ole pahasta, eikä se kyllä aina ole hyvästäkään. Monesti se ei ole kumpaakaan, vaan monia asioita voi ihan järkevästi järjestää eri tavoin. Tässä listailen erinäisiä erilaisuuksia sellaisina, kuin olen itse ne kokenut ja havainnut.

Opiskelijaliput

Saksalaisissa yliopistoissa opiskelijat saavat suomalaisten ylioppilaskuntien jäsenmaksua vastaavaa summaa vastaan opiskelijaliput, joilla voi matkustaa ilmaiseksi kaikilla julkisen liikenteen välineillä tietyllä alueella. Mainzin opiskelijalipulla pääsee Mainzin lisäksi lähialueen kaupunkeihin, kuten Frankfurtiin, Marburgiin ja Wormsiin. Koska saksalaiset kaupungit tuppaavat olemaan suomalaisia selvästi isompia, helpottaa lippu opiskelijan päivittäistä elämää huomattavasti. Ainoa huono puoli on se, että lippu itsessään on mitätön paperiläpyskä, joka olisi pidettävä ehjänä koko lukuvuoden, eikä sitä saa edes laminoida. Mutta saksalaisten maine käytännönläheisenä kansana onkin osoittautunut aivan perättömäksi.

Ei pakkaustilaa kaupoissa

Saksalaiset kaupat ovat siitä järjettömiä, ettei kassoilla ole koskaan yhtään pakkaustilaa ostoksia varten. Tavaroita pitää latoa kasseihin sitä mukaa, kun myyjä niitä piippaa, ja sitten pitäisi kiireessä yrittää maksaa ja kantaa äkkiä kaikki pois siitä seuraavan asiakkaan tieltä. Muutama kymmentä senttiä pakkaustilaa hihnan päässä tekee kaupassakäynnistä huomattavasti vähemmän hektisen kokemuksen.

Konservatiivinen kulttuuri

Saksaa pidetään usein aika liberaalina maana, mutta kun asiaa katsoo pintaa syvemmältä, on se ainakin Suomeen verrattuna yllättävän konservatiivinen. Vanhanaikaiset sukupuoliroolit jylläävät vahvasti, ja varsinkin nuoriin kohdistuu paljon kovempia ulkonäköpaineita kuin Suomessa. Itsekin olen tuon joutunut kokemaan yllättävillä tavoilla. Minulle on esimerkiksi kaksi kertaa huudeltu kadulla pitkistä hiuksistani, ja kummallakin kerralla huutelija on ollut aikuinen mies. Vastaavaa olin kokenut Suomessa viimeksi yläasteella. Lisäksi esimerkiksi tatuointeihin suhtaudutaan yleisesti todella negatiivisesti. Työhaastatteluihin mennessä tatuoinnit pitää piilottaa, ja itsekin sain piilottaa omani tavatessani tyttöystäväni isoisän ensimmäistä kertaa. Vastaavaan en ole Suomessa törmännyt.

Armoton kilpailu

Ehkä konservatiivisuuteen liittyen Saksassa vallitsee hurja ja ulkopuolisin silmin katsottuna armoton ja julma kilpailun kulttuuri. Saksalainen kulttuuri tuntuu pyörivän taloudellisen suorituksen ja kilpailun ympärillä. Saksalaiset opiskelutoverini kertovat kaikki sitä, kuinka koulussa jo nuoresta iästä alkaen heille toitotetaan sitä, että numerot tulevat määrittämään heidän elämässään kaiken, ja etteivät he ikinä tule saamaan hyvää työpaikkaa ilman hyvää koulumenestystä. Yliopistossa taas omankin alan professorit ovat paasanneet sitä, kuinka humanistisilla aloilla on huonot työllistymisnäkymät. Tämä saa muistelemaan lämmöllä omia kouluaikoja, jolloin numeroiden merkitystä ei ainakaan noin paljon painotettu. Yliopistossa taas ensimmäinen asia, mitä professorini meille kielitieteen fukseille sanoi oli, että unohtakaa opintopisteet, olette täällä ymmärtämässä ettekä suorittamassa. Elämässä on niin paljon muutakin kuin joku työelämä ja raha, ja tuollaisella painostuksella saadaan aikaan lähinnä ahdistusta.

Olutta ja perunaa

Ahdistavan kilpailukulttuurin jälkeen on hyvä siirtyä vähän kevyempiin aiheisiin, kuten ruokaan ja juomaan. Ehdottoman hyvää Saksassa on mainio ruoka- ja juomakulttuuri. Makkaraa ja perunaa saa kaikkialta ja monissa muodoissa, mikä tuntuu helposti kotoisalta niin suomalaiselle kuin liettualaisellekin. Lisäksi Saksa on pullollaan muitakin herkkuja. Kebabkulttuuri on täällä ihan omaa luokkaansa, ja jokaisella alueella on omat herkkunsa. Juomapuolella Saksa on tietysti tunnettu olutmaana, ja halpaa ja hyvää kaljaa saakin kaikkialta. Samoin saksalaiset viinit osaavat olla aika herkullisia, ja Mainzin ympärysalueet ovatkin viinikukkuloita pullollaan.

Ei mikään hyvinvointivaltio

Saksa on rikas länsimaalainen teollisuusvaltio, mutta se ei todellakaan ole mikään hyvinvointivaltio. Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointipalveluja alkaa täällä arvostaa ihan uudella tavalla. Ei Saksa tässä kuitenkaan ole ihan pahimmasta päästä. Saksassa ei esimerkiksi yliopistoissa ole musertavia lukukausimaksuja, mutta ei toisaalta mitään opintotukeakaan. Opiskelut hoidetaan joko töillä, lainalla tai vanhempien rahoilla. Siihen liittyykin toinen saksalaisen yhteiskunnan erikoisuus. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus lapsiinsa siihen saakka, että he joko täyttävät 25 vuotta, tai suorittavat tutkintonsa loppuun. Elatusvelvollisuus loppuu silloinkin, jos lapsi menee naimisiin. Konservatiivisena maana Saksa luottaa ennemmin perinteisiin instituutioihin, kuten perheeseen, kuin valtiorakenteisiin.

Yhteiskunnan turvaverkotkin ovat Saksassa paljon hatarammat kuin Suomessa. Julkista terveydenhuoltoa ei taata kaikille, ja lääkärit mainostavat itseään tienvarsiplakaateilla. Kodittomat ja kerjäläiset ovat yleinen näky kaduilla.

Sunnuntai on pyhäpäivä

Suomessa kaupat on auki käytännössä koko ajan. Jos vaikka maito tai kahvi on loppu, löytyy jostain aika läheltä aina kauppa, mistä niitä saa lisää, vaikka tarve iskisi neljältä yöllä. Siksi minulla kestikin vähän aikaa tottua siihen, että Saksassa mikään ei ole sunnuntaisin auki. Ruokakaupat pysyvät koko päivän kiinni, ja jos ei älynnyt varautua siihen ajoissa, saa joko nääntyä, käydä jossain kebabkioskilla, tai mennä rautatieaseman ”lääkekauppaan” jonottamaan sadan muun asiakkaan kanssa niitä vähäisiä elintarvikkeita, mitä siellä on ylihintaan tarjolla. Poikkeuksen nimittäin muodostavat suurilla rautatieasemilla olevat lääkekaupat, joissa nimestään huolimatta myydään käytännössä kaikkea muuta kuin lääkkeitä. Ravintolat ovat myös auki.

Digitalisaation perässähiihtäjä

Saksaa pidetään usein teollisena, tehokkaana ja edistyneenä maana, ja siihen nähden onkin ihmeellistä, kuinka jäljessä maan digitalisaatio on. Ilman käteistä ei pärjää lähes missään, ja monissa liikkeissä ei kelpuuteta ulkomaisia pankkikortteja lainkaan. Byrokratian määrä on valtava, ja kaikki on hoidettava paperilla, mikään ei toimi sähköisesti. Nettiyhteydet ovat yleisesti hitaita, ja puhelinverkko on poikki vähän väliä. On hassua huomata, kuinka puhelimeni saa yhteyden verkkoon keskellä Kainuun korpia, mutta junamatkalla Mainzista Wormsiin ei yhteydestä ole toivoakaan, vaikka koko väli on asuttu.

Tiivis asutus

Pohjoiskarjalaisena Saksa tuntuu täydeltä ja ahtaalta. Juuri missään ei näe luontoa, ja kaikkialla on ihmisiä. Olen tottunut ajattelemaan kylää sellaisena paikkana, joka on yksinään keskellä jotain korpea, ja seuraavaan asutukseen pääsee autolla. täällä kylä on sellainen paikka, josta on näköyhteys viiteen muuhun kylään ja kahteen kaupunkiin. Kotikaupunkini Joensuusta lähin toinen kaupunki on Kuopio, jonne on matkaa 136 kilometriä. Mainzista lähin kaupunki on Wiesbaden, joka on joen toisella puolella, ja kumpikin on oman osavaltionsa pääkaupunki.

Kielellinen armo ja armottomuus

Ulkomaalaisena minulla on ollut todella hyviä kokemuksia saksan kielen kanssa. Alusta saakka olen saanut vain positiivisia reaktioita asioidessani saksaksi, vaikka kielenkäyttöni olisikin täynnä virheitä. Saksalaiset ovat olleet ymmärtäväisiä, arvostavia ja kannustavia. Samaan aikaan äidinkielenään saksaa puhuvia kohtaan ollaan aivan armottomia. Murteita pilkataan avoimesti, ja oletus on, että niistä on päästävä eroon, jos haluaa asua jossain muualla kuin jossain pikkukylässä. Murteella puhuvia pilkataan tyhmiksi ja takapajuisiksi, ja esimerkiksi media-alalle pyrkivät käyvät maksullisessa puheopetuksessa, jossa murteiden viimeisetkin rippeet pyritään hiomaan puheesta pois. Vaikka Suomessakin takerrutaan standardisuomeen vähän liikaa, on minun kuitenkin mahdotonta kuvitella, että jossain Tampereella minua tultaisiin pilkkaamaan siksi, että puhun joensuuta.

 

Saksassa riittää siis uutta ja erilaista suomalaisellekin. Tässä tekstissä on muutamia hajanaisia kokemuksiani tästä suuresta ja monimuotoisesta maasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s