En tiedä, montaako kieltä puhun

Ihmiset ajattelevat usein kielitaitoa ikään kuin kokoelmana samankaltaisia asioita. Kieltä joko osataan tai ei, ja sitten voi sanoa sellaisia asioita, kuin että ”osaan suomea ja englantia, mutta ruotsia en osaa vaikka 6 vuotta koulussa opiskelinkin”. Kielitaito ei ole kuitenkaan ollenkaan niin yksiviivainen asia.

Minulle kieltenopiskelu on jo vuosia ollut tärkeä harrastus ja osa elämää, ja olen sinä aikana opiskellut useampia kieliä kuin monet muut. Minua tuntevat ihmiset tietävät tämän, ja siitä on tullut eräänlainen kuriositeetti, ja minulta kysellään aika usein kielitaidostani. Tähän vaikuttaa sekin, että opiskelen kielitiedettä, vaikkei se automaattisesti mitään laajaa kielitaitoa tarkoitakaan.

Tosiasia on kuitenkin se, että taitoni eri kielissä on ihan erilaista, eikä niitä oikein mitenkään mielekkäästi voi vertailla keskenään. Ihmisten esittämät kysymykset, vaikka hyväntahtoisia ovatkin, ovat yleensä liian epämääräisiä ja hankalia, että niihin voisi vastata mitään järkevää. Olen miettinyt asiaa paljon viime aikoina, ja siksi listaan tähän joitain yleisimpiä kysymyksiä kielitaidosta, sekä pohdintojani aiheesta.

Montaako kieltä puhut?

Tähän vastaan yleensä, että riippuu määritelmästä. On kieliä, joista osaan ehkä 10 sanaa ja sitten on äidinkieleni suomi, jolla voin lukea, kirjoittaa ja puhua lähes mistä tahansa. Ja sitten siinä välillä on kaikenlaista muuta. Kaikkia niitä voin kuitenkin periaatteessa ”puhua”, ja kyse on vaan siitä, että mistä aiheista, kenen kanssa ja kuinka paljon.

Kuinka monta kieltä puhut sujuvasti?

Sama vastaus, riippuu määritelmästä. Mitä se ”sujuvuus” sitten tarkoittaa? Suomeksi voin sujuvasti puhua taiteesta ja tieteestä, espanjaksi puhun sujuvasti kaikesta arkielämään liittyvästä mutta tieteellinen puhe on hankalampaa, ja kiinaksi tilaan sujuvasti ruokaa katukauppiailta ja asioin taksikuskien kanssa. Sujuvuutta on erilaista, eikä tähänkään ole mitään vakiomääritelmää.

Montaako kieltä käytät luontevasti ja itsevarmasti?

Ovela tapa yrittää määritellä sujuvuutta, mutta kieliin liittyy erilaisia muistoja, kokemuksia ja asenteita, eikä täten kielellinen itsevarmuus aina korreloi kielitaidon kanssa. Minä esimerkiksi olen törmännyt valitettavan usein ranskalaisiin, jotka ovat nyrpistelleet nenäänsä yrityksilleni puhua heille murrettua ranskaani, ja tätä tapahtui erityisesti silloin, kun olin vasta opettelemassa kieltä. Nykyään ymmärrän ranskaa sangen hyvin, mutten puhu sitä juuri koskaan, koska siihen liittyy sen verran epävarmuutta. Mielenkiintoista on, että noita huonoja kokemuksia on ollut vain ranskalaisten kanssa. Belgialaisilta, sveitsiläisiltä tai kanadalaisilta en ole koskaan sellaisia reaktioita saanut. Mutta nyt siis osaan ranskaa periaatteessa paremmin kuin esimerkiksi portugalia, mutta käytän portugalia paljon itsevarmemmin.

Monellako kielellä voit käydä sujuvia keskusteluja

Riippuu taas ihan siitä, että mistä aiheesta ja kenen kanssa. Venäjäksi voin keskustella sujuvasti oluen hinnasta kaupassa, mutta suomeksi en osaisi käydä sujuvaa keskustelua vaikka Vihdin kunnan hallintorakenteesta. Keskusteluja on niin paljon erilaisia.

Sitten näihin kysymyksiin liittyy paljon muitakin hankaluuksia, kuten esimerkiksi läheiset sukukielet. Opiskeltuani karjalaa ja viroa ymmärrän sangen hyvin esimerkiksi inkeroista, vepsää tai lyydiä, mutta voinko sanoa, että osaan näitä kieliä, kun en ole ikinä niitä ollenkaan opiskellut? Tai entä sitten kielet, jotka määritellään omiksi kielikseen pitkälti sosiolingvistisin perustein, kuten vaikka meänkieli tai kveeni? Osaanko sitten niitä?

Miten kielitaidosta sitten pitäisi puhua? Jos yllä esitetyt kysymykset ovat huonoja, niin minkälainen olisi hyvä kysymys? Mitään kivaa ja helppoa vastausta en osaa osaamieni kielten määrästä edelleenkään antaa. Voin toki kertoa sellaisia asioita, kuin että monellako kielellä olen lukenut kaunokirjallisuutta, tai että montako kieltä olen opiskellut oppikirjasta, mutta eivät ne muodosta mitään mielekästä sujuvuuden kategoriaa. Ei minulla loppujen lopuksi ole mitään yksinkertaista tapaa puhua kielitaidosta. Taitoni eri kielissä vaihtelee ja elää ajan myötä, samoin kuin kieliin liittyvät tunteet ja asenteet. Ei sitä kaikkea voi yhdeksi kielitaitoklöntiksi niputtaa.

En yritä tällä tekstillä sanoa, ettei kielitaidosta saisi kysyä. Päin vastoin, hienoahan se on jos ihmisiä kielet kiinnostaa. Tavanomaisesti esitetyt kysymykset ovat vain paljon hankalampia, kuin mitä niiden kysyjät ehkä ajattelevat. En minä mistään kielitieteellisestä ylemmyydentunnosta niiden määritelmien kanssa kiemurtele, vaan kun en oikeasti tiedä, mitä siihen pitäisi sanoa. Kielitaidosta puhuttaessa ei ole nopeita vastauksia ja helppoja määritelmiä. Siitä pitää puhua ajan kanssa ja kieli kerrallaan. Ja miksi ei puhuttaisi? Kielet ovat kauniita ja kiehtovia, ja niistä on mukava puhua, puhuttiin sitten mitä kieltä hyvänsä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s