Presidentinvaalit ja kielipolitiikka

Kielipolitiikka on aihe, josta puhutaan Suomessa vähän ja yksipuolisesti. Ruotsin kielen asemasta puhutaan paljon, mutta uhanalaiset vähemmistökielemme karjala, romani ja saamelaiskielet eivät saa käytännössä yhtään huomiota osakseen. Kielen ja vallan suhteesta puhutaan silloin, kun kyse on sukupuolittuneista termeistä, mutta aihe unohdetaan täysin yksittäisistä kielistä puhuttaessa. Englanti onkin yhtäkkiä vain neutraali kommunikoinnin väline, ja se otetaan tuosta vain kaupunkien ja yliopistojen käyttökieleksi arvioimatta lainkaan, millaisia vaikutuksia tällä on. Samaan aikaan englannin leviäminen muiden kielten kustannuksella on yksi kielitieteen kuumimpia puheenaiheita, ja aiheesta on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuskirjallisuutta. Puhumattakaan siitä, että yksisilmäinen englannin korostaminen antaa englanninkielisille maille, etunenässä Iso-Britannialle ja Yhdysvalloille, valtavan suuren taloudellisen edun kielikurssien ja kielitaitotodistusten muodossa.

Kielipolitiikasta siis erittäin harvoin puhutaan erityisen hyvin, eikä poliitikkojen ajatuksia aiheesta kuule usein edellämainittujen teemojen ulkopuolella. Nyt Helsingin Sanomien presidentinvaalikone kuitenkin tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden saada pieni vilkaus siihen, mitä ehdokkaat kielipolitiikasta tuumivat. Vaalikoneessa ehdokkaat kertovat, kuinka paljon he ovat samaa mieltä eri väittämien kanssa. Väittämä 16. kuuluu seuraavasti:

”Valtion on suojeltava Suomen kulttuuria ja kieliä ulkomaisilta vaikutteilta nykyistä enemmän.”

Väite on vähän hassusti muotoiltu. Ensinnäkin, olisi ollut parempi puhua kulttuureista monikossa yksikön sijaan, ja toisekseen vähemmistöjä uhkaa Suomessa ennen kaikkea suomen kieli ja kantasuomalainen kulttuuri. Itse olisin muotoillut väitteen siten, että ”Valtion on suojeltava Suomen kulttuureja ja kieliä nykyistä enemmän.” Kysymys on kuitenkin siitä hyvä, että se on kyllin ympäripyöreästi muotoiltu, jotta ehdokkaat voivat laverrella siihen käytännössä mitä tahansa kielipolitiikasta ilman, että kysymys johdattelisi heitä paljoakaan.

Toki kysymyksen voi tulkita myös niin, että valtion tulisi toimia jonkinlaisena kielipoliisina suojelemassa suomen kieltä anglismeilta. Tällainen luenta olisi kuitenkin vaalien yhteydessä niin hullu, että se osoittaisi ehdokkaalta täydellistä tietämättömyyttä niistä valtavan suurista voimista, jotka kielipolitiikassa jylläävät.

Analysoin tässä ehdokkaiden vastaukset yksi kerrallaan, ja annan heille arvion asteikolla 1-5 sen mukaan, kuinka asiantuntevia vastaukset ovat, ja kuinka positiivisesti he suhtautuvat monikielisyyteen.

Taustastani kerrotakoot, että minulla on kandidaatin tutkinto yleisestä kielitieteestä, ja erikoisalaani on karjalan kieli ja vähemmistökielten elvytys. Parhailleen opiskelen sosiolingvistiikkaa ja monikielisyyttä Vytautas Suuren yliopistossa ja Johannes Gutenbergin yliopistossa Mainzissa. Työskentelen vähemmistökielten digitalisaation parissa, ja olen aktiivinen toimija Vihreässä liitossa, mutta olen äänestänyt myös Keskustaa ja Vasemmistoliittoa. Tulkitsen aihetta näistä puitteista.

TUULA HAATAINEN

”Ei ole missään nimessä valtion tehtävä. Suomen kielten ja kulttuurin vahvuus on niiden elinvoimaisuudessa ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.”

Haataisen mielestä kielten ja kulttuurin suojelu ei ole valtion tehtävä. Esimerkiksi Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan Unioni ovat hänen kanssaan eri mieltä. YK määrittelee oikeuden omaan kieleen ihmisoikeudeksi, ja maailman ensisijaisina vallankäyttäjinä vastuu siitä, että tämä toteutuu, kuuluu valtioille. Lisäksi EU ja Euroopan Neuvosto ovat kummatkin hyväksyneet erinäköisiä asiakirjoja siitä, että niiden jäsenvaltioiden on suojeltava vähemmistökieliään.

Mitä taas tulee toiseen lauseeseen, elinvoimaisuus tosiaan on vahvuutta, mutta Suomen kielistä vain suomi ja ruotsi ovat elinvoimaisia. Haatainen ei siis joko tajua karjalan, romanin ja saamelaiskielten tilasta mitään, tai ei osaa ajatella näitä ryhmiä todellisina osina suomea. Kommentti vuorovaikutuksesta maailman kanssa taas tuntuu olevan pelkkää tyhjää puhetta, ainakaan minä en käsitä, mitä Haatainen sillä tarkoittaa.

Hyvää:

  • Ottaa huomioon sen, että Suomessa on useampi kuin yksi kieli

Huonoa:

  • Ei ymmärrä valtion asemaa kielipolitiikassa
  • Ei ota huomioon kansallisia vähemmistöjä millään tapaa
  • Täyttää tilaa ympäripyöreällä lätinällä

ARVOSANA: 1/5

Haatainen osoittaa vastauksellaan heikkoa ymmärrystä siitä, miten kielipolitiikka toimii, ja Suomen kielellisestä kokoonpanosta yleensäkin. Ilmeisesti hän ei joko tiedä tai välitä maamme vähemmistöistä.

 

PEKKA HAAVISTO

”Kielemme ja kulttuurimme säilyvät vahvoina, jos itse arvostamme niitä. Maailmassa on syytä olla huolissaan paitsi katoavasta biodiversiteetistä, myös katoavista kielistä. Suomen kielestä ei kukaan muu huolehdi, ellemme itse sitä tee. Kieli, jota ei käytetä ajattelun välineenä haastavissakin tieteellisissä yhteyksissä, on vaarassa jäädä paikalleen tai näivettyä. Myös vähemmistökielemme ja -kulttuurimme – suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit, viittomakieliset – ovat tärkeä osa suomalaisuutta”

Haaviston vastaus osoittaa hyvää yleisymmärrystä kielistä, niiden elinvoimaisuudesta ja asemasta yhteiskunnassa. Hän myös mainitsee vähemmistöjämme nimeltä, ja antaa kielten suojelulle itseisarvoa.

Miinuksena sanottakoot, ettei hän puhu mitään siitä, että suurin osa kielistämme on uhanalaisia, jotta voidakseen ”säilyä vahvoina”, niiden pitäisi ensin päästä vahvalle elinvoimaisuuden tasolle. Lisäksi hän mainitsee nimeltä vain ne kieliryhmät, jotka mainitaan Suomen perustuslaissa, eli karjalaisista hän ei puhu mitään. Hän ei siis joko osaa ajatella karjalaisia ollenkaan, tai ei pidä heitä tärkeänä osana suomalaisuutta

Hyvää:

  • Arvostaa kielellistä monimuotoisuutta
  • Mainitsee vähemmistöjä nimeltä
  • Ymmärtää, ettei valtakielikään ole automaattisesti turvassa

Huonoa:

  • Ei puhu vähemmistökieltemme uhanalaisuudesta
  • Ei mainitse karjalankielisiä

ARVOSANA: 4/5

Haavisto osoittaa hyvää yleistuntemusta kielistä ja kielipolitiikasta, ja lisäksi hän ei keskity kansalliskieliin vaan mainitsee muitakin vähemmistöjä. Hän ei kuitenkaan nosta esille tarvetta suojella näitä vähemmistökieliä, eikä ota huomioon karjalan kieltä.

 

LAURA HUHTASAARI

”Suomi on maailman mittakaavassa pieni kulttuuri- ja kielialue. Tästä syystä on hulehdittava tarkkaan esim. siitä, että yliopistoissa on riittävät mahdollisuudet suorittaa koko tutkinto nimenomaan suomen kielellä. Tutkintoja on oltava riittävä määrä, että suomen kieli kehittyy ja pysyy yllä.”

Ensinnäkin, Suomi on maailman mittakaavassa suuri kulttuuri- ja kielialue. Maailmassa on noin 7000 kieltä ja parisen sataa valtiota, joten mikä tahansa kieli, jolla on oma valtio takaamassa sen elinvoimaisuutta, on verrattain suuri.

Huhtasaari osuu kuitenkin muuten kommentissaan asian ytimeen. Kuten aiemmin sanoin, on englannin maailmanlaajuinen leviäminen valtava kielitieteellinen ongelma, ja korkeakoulut ovat tämän taistelun eturintamassa. Ollakseen elinvoimainen, pitää kielen olla käytettynä kaikilla elämän osa-alueilla, ja siksi on ensiarvoisen tärkeää, ettei korkeakoulujamme luovuteta englannin kielelle.

Huonoa on kuitenkin se, että Huhtasaari puhuu vain suomesta, eikä ota huomioon yhtään vähemmistöä, ei edes toista kansalliskieltämme ruotsia. Saako Åbo Akademin muuttaa englanninkieliseksi?

Hyvää:

  • Tarttuu hyvin yhteen suurimmista uhista monikielisyydelle maailmanlaajuisesti
  • Konreettinen ja selkeä vastaus

Huonoa:

  • Suhteellisuudentaju kielten suhteen puuttuu
  • Suomi ei ole koskaan ollut yksikielinen maa

ARVOSANA: 3/5

Huhtasaari ymmärtää, että kieliä on suojeltava aktiivisesti, jotta ne pysyisivät elinvoimaisina, ja hän ymmärtää missä taistelua käydään juuri nyt. Hänen suojeluhalunsa ei kuitenkaan ilmeisesti ylety suomen kielen ulkopuolelle.

 

MERJA KYLLÖNEN

”Valtio joka tekee työtä sen eteen, että ihmiset tuntevat sekä oman kielensä ja kulttuurinsa, että muiden kieliä ja kulttuureja on riittävän vahva puolustamaan fiksulla tavalla omaa kansallista identiteettiään, joka perustuu koulutukseen, sivistykseen ja kulttuurien tuntemukseen”

Kyllösen sekava vastaus alkaa yleisluontoisella maalailulla siitä, että valtioiden pitäisi perehdyttää kansalaisensa useisiin kieliin ja kulttuureihin, ja päättyy kuitenkin yksityiskohtaisempaan kuvaukseen johonkin tiettyyn kansalliseen identiteettiin, jolla hän ilmeisesti tarkoittaa Suomea.

Kyllösellä on oikeansuuntainen asenne. Hän haluaa että ihmiset tuntisivat toisia kulttuureja paremmin. Tällä hetkellä tämä on suuri ongelma, kun peruskoulu keskittyy opetuksessaan ainoastaan suomenkielisen Suomen tuntemukseen, ja peruskoulu on yksi tärkeimpiä kansallisuuden rakennustyökaluja.

Vastauksesta kuitenkin puuttuu täysin kaikki konkretia, eikä se oikeastaan sano juuri mitään. Sen lisäksi, että ihmisten tulisi tuntea kieliä ja kulttuureja, olisi näitä kieliä ja kulttuureja myös suojeltava. Etenkin niitä, jotka ovat jo nyt erittäin uhanalaisia.

Hyvää:

  • Hyvä asenne

Huonoa:

  • Sekava
  • Konkretia puuttuu täysin

ARVOSANA: 2/5

Kyllösellä on selvästi positiivinen suhtautuminen monikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen, mutta hän ei tunnu käytännössä ymmärtävän näistä asioista paljoakaan. Ainakaan hän ei sellaista ymmärrystä osoita.

 

SAULI NIINISTÖ

”Suomen kulttuuri ja kielet ovat vahvoja ja elinvoimaisia, silti valtio voi niitä kyllä edistää. Erityiseen suojeluun muita vastaan ei ole tarvetta”

Suomessa on kaksi vahvaa ja elinvoimaista kieltä: suomi ja ruotsi. Karjala, romani ja kaikki kolme saamelaiskieltä ovat erittäin uhanalaisia. Valtion tulee edistää näitä kieliä, ja suomen ja ruotsin suhteen se niin erittäin vahvasti tekeekin. Valtiolla ei ole tässä valinnanvaraa. Suojelulle muita, lähinnä englantia, vastaan on tarvetta, kuten olen aiemmin selittänyt.

Hyvää:

  • Vastaus on kieliopillisesti oikein laadittu

Huonoa:

  • Kaikki mitä Niinistö sanoo, on väärin

ARVOSANA: 0/5

Niinistö osoittaa vastauksessaan täydellistä tietämättömyyttä Suomen kielellisestä tilanteesta, ja siitä, miten kielet toimivat. Lisäksi hän osoittaa varatuomarille poikkeuksellista tietämättömyyttä siitä, mitä hänen johtamansa valtion lait sanovat, ja miten niitä toteutetaan käytännössä.

 

NILS TORVALDS

”Onneksi tällaista kulttuuripolitiikkaa ei kukaan ollut keksinyt kun Mikael Agricola lähti Wittenbergiin opiskelemaan.”

Torvaldsia on sikäli hankala arvioida, että kysymykseen vastaamisen sijasta hän keskittyy naljailuun. Huomautettakoon myös, että kirjakielen luominen vähemmistökielelle (mitä suomi Ruotsin kuningaskunnassa oli) on erittäin vahvaa suojelevaa kielipolitiikkaa. Mikael Agricola siis edusti juurikin tällaista kulttuuripolitiikkaa. Sekin on erikoista, ettei Torvalds kielipuolueen edustajana puhu yhtään mitään Suomen monikielisyydestä.

Hyvää:

  • Tuntee historiallisia henkilöitä ja heidän vaiheitaan

Huonoa:

  • Ei vastaa kysymykseen
  • Ei ymmärrä mistä puhuu

ARVOSANA: 0/5

Monet pitävät presidenttiyttä arvokkaana instituutiona. Naljailua pitää arvokkaana aika harva.

 

MATTI VANHANEN

”Tarvitaan positiivista panostusta omaan kulttuuriin ja kieliin. Sitä ei tarvitse suunnata mitään vastaan.”

Vanhanen tuntuu pelaavan stereotypioilla: suomalainen puhuu vähän, mutta asiaa. Hän puhuu kielistä monikossa, ja tajuaa, että näihin on panostettava. Hänen positiivinen asenteensa on myös hyvä asia. Toisessa lauseessaan hän sanoo ensiarvoisen tärkeän seikan: omiin kieliin panostamisen ei tarvitse olla ketään vastaan. Usein näkee kielten suojelua puoltavia argumentteja leimattavan jotenkin nurkkakuntaisiksi tai nationalistisiksi, muttei sen tarvitse olla lainkaan totta. Kaikki kielet ja kulttuurit ovat arvokkaita, ja tämän rikkauden vaaliminen on erittäin helppoa tehdä positiivisen kautta, niin kuin Vanhanen sanoo

Matin kolmestatoista sanasta on hankala löytää sisällöllisesti mitään moitittavaa, ja häne mahduttaa niihin ainakin kolme hyvää pointtia. Kysymystä olisi kuitenkin voinut avata vähän laajemminkin

Hyvää:

  • Täyttä asiaa
  • Kolme tärkeää pointtia kielten rikkaudesta

Huonoa:

  • Erittäin lyhyt vastaus
  • Konkretiaa puuttuu

ARVOSANA: 3/5

Vanhasen vastaus on hyvä mutta erittäin lyhyt. Hänellä tuntuu olevan oikea asenne, mutta vastaus jättää paljon arvailun varaan.

 

MITÄ TÄMÄ KATSAUS OIKEASTI KERTOO?

Vertailin tässä ehdokkaiden lyhyitä vastauksia yhteen kysymykseen Helsingin Sanomien vaalikoneessa. Monilla heistä on todennäköisesti paljon muitakin kielipolitiikkaa sivuavia lausuntoja, mutta valitsin tämän kohdealueen siksi, että tällä tavoin oli helppo vertailla ehdokkaita keskenään, sillä he olivat kaikki vastanneet samaan kysymykseen samoihin aikoihin. Tämä kirjoitus ei siis voi antaa kovin syvääluotaavaa analyysiä ehdokkaiden kielipoliittisiin kantoihin, mutta pienikin määrä tekstiä voi paljastaa paljon kirjoittajansa taustatiedoista ja asenteista.

Vastauksiin mahtui jonkin verran hyvää, mutta suurelta osin ne ovat enemmän tai vähemmän huttua. Näistä ehdokkaista ketään ei selvästikään kielipolitiikka suuremmin kiinnosta, ja heidän tietonsa aiheesta ovat suurelta osin erittäin vajavaisia. Joillain heistä oli onneksi edes positiivinen suhtautuminen kielelliseen rikkauteen.

Silti, jos ehdolla olisi yksikin kielitieteilijä, tuntisin erittäin suurta houkutusta äänestää häntä puoluekannasta riippumatta. Tai no, Suomen politiikan huipulta löytyy kyllä yksi kielitieteilijä, mutta en tiedä voisinko silti äänestää slavistikkoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s