Kismittävä ismi-illusionismi

Viime sunnuntaina Sanna Ukkola kysyi Ylen blogissaan, miksi lapsille pakkosyötetään ideologiaa. Ukkolan kohteena olivat varsinkin feminismi, vegetarianismi ja veganismi, joita on hiljattain alettu edistää suomalaisissa kouluissa. Ukkolan mielestä tämä on väärin, sillä nämä ovat ismejä, eikä kouluissa pitäisi opettaa lapsille ideologiaa.

Olen viime aikoina muutenkin törmännyt usein ajatukseen siitä, ettei kouluissa pitäisi olla sijaa millekään ismeille. Ajatus ideologiattomasta koulusta on kuitenkin outo, sillä loppujen lopuksi kaikki yhteiskunnallinen toiminta on aina erilaisten aatteiden ja ideologioiden värittämää. Ajatuksen innoittamana ryhdyin tutustumaan opetussuunnitelmaan tarkemmin ja katsomaan, josko sieltä löytyisi näitä inhottavia ismejä. Koska blogikirjoitus koski nimenomaan perusopetusta, otin kohteeksi valtioneuvoston asetuksen perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta.

Huomautettakoon aivan aluksi, että kaikille pakollinen ja valtion tarjoama peruskoulu ei ole itsestäänselvyys, vaan ideologinen valinta, joka rakennettiin Suomeen osana laajempaa sosiaalidemokraattista (sosialismi) politiikkaa.

Asetuksen 2 luku puhuu opetuksen valtakunnallisista tavoitteista. Tavoitteiden mukaan ”[o]petus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä.” Oho, heti alkuun korostetaankin humanismin merkitystä. Tavoitteissa mainitaan edelleen luonnon kunnioittaminen (ympäristönsuojelu eli environmentalismi), ja korostetaan oppilaiden kasvattamista siten, että heistä tulee terveitä, toisia kunnioittavia ja hyvät tavat omaavia yksilöitä. Kaikki nämä ovat perinteisiä, konservatiivisia arvoja (konservatismi). Lisäksi korostetaan erilaisuuden kunnioittamista (individualismi), ja oppilaista halutaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, eli heitä kannustetaan aktivismiiin. Koululaitoksen kaksikielisyys taas edustaa bilingualismia, ja erilaisten tapojen ja uskomusten opetus ja hyväksyntä multikulturalismia. Oppilaiden halutaan myös oppivan matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun (empirismi). Asetuksen mukaan opetuksella halutaan luoda edellytyksiä toimia demokraattisessa yhteiskunnassa, ja kuten tiedämme, edustaa suomalainen demokratia länsimaista liberalismia ja parlamentarismia. Edelleen kaikille oppilaille halutaan tarjota samat perusedellytykset elämään (egalitarismi).

Täten jo pelkässä tavoiteosiossa on ainakin 11 erilaista ismiä, joista oikein todetaan, että niitä halutaan opettaa lapsille. Lisäksi sen perusteella, mitä itse muistan peruskouluajoistani, opetuksessa korostetaan Suomea, suomen kieltä (fennismi), Suomen historiaa ja Suomen kehitystä (nationalismi), ja eurooppalaisia arvoja ja EU:n merkitystä (paneuropeismi). Koulun uskonnonopetus taas edustaa selvää teismiä, ja kansainvälisten valmiuksien kehittäminen sopii hyvin aikakautemme globalismin eetokseen.

Jo tällaisella hyvin pikaisella vilkaisulla näkee, että suomalaisesta peruskoulusta löytyy jo ainakin 17 erilaista ismiä. Ja joku vielä väittää, etteivät aatteet kuulu perusopetukseen. Todellisuudessa suomalainen peruskoulu on jo läpeensä aatteiden kyllästämää, kuten kaikki yhteiskunnallinen toiminta aina. Voihan joku toki haluta, ettei valtion pitäisi valita niitä aatteita, joita lapsille opetetaan, mutta tällöin saadaan hylätä koko oppivelvollisuus, ja hypätä libertarismin maailmaan. Tai saman tien valtiosta voidaan luopua kokonaan, ja seurata anarkismia. Aatteet eli ismit ovat kaikkialla, ja maailman ukkoloiden ajatus siitä, että meillä voisi olla yhteiskunnallista toimintaa ilman niitä, on silkkaa harhaa ja itsepetosta (tai ismi-illusionismia).

Oikeastaan koko puhe ismeistä ärsyttää epäloogisuudessaan. Ukkola rinnastaa kirjoituksessaan vegetarianismin liberalismiin sillä perusteella, että kumpikin ovat ismejä, vaikka edellinen on yksittäinen elämäntapavalinta joka voi liittyä tai olla liittymättä suurempaan eettiseen ideologiakokonaisuuteen, ja jälkimmäinen on kaikki yhteiskunnan tasot kattava aatejärjestelmä. Näiden kahden rinnastaminen pelkän päätteen perusteella on täysin mieletöntä.

Jos ismit ovat pahaksi koulussa, niin mikä on sellaisten aatteiden ja ideologioiden asema, joilla sattuu olemaan erilainen pääte. Opetuksen tavoitteissa korostetaan esimerkiksi kristillisyyttä, demokratiaa, eettisyyttä ja tasa-arvoa. Kaikki nämä ovat aatteita, vaikkeivat ne päätykään ismiin. Onko nekin kiellettävä ideologisena pakkosyöttönä? Entä vaikkapa empirismi ja humanismi, joille pitkälti koko länsimainen yhteiskunta ja tiede pohjautuvat nykymuodossaan? Ismejähän nekin ovat. Ukkolan hengenheimolaisten ongelmana on se, etteivät he näe sellaisten aatteiden vaikutusta, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassamme. Tällaisia aatteita ovat esimerkiksi nationalismi, liberalismi, humanismi ja empirismi. Vaikka valtaosa väestöstä hyväksyykin ne asiaa edes ajattelematta, ovat nekin aatteita, ja potentiaalisesti korvattavissa jollain toisella ideologialla.

Koulumme ovat siis väistämättäkin aatteiden ja ismien kyllästämiä. Siitä voidaan toki käydä ihan järkevää keskustelua, että onko koulun tehtävä edistää nimenomaan feminismiä, kasvissyöntiä tai veganismia, mutta näiden vastustaminen siksi, että ne ovat ”ismejä”, on järjetöntä. Ukkolan alkuperäinen kysymys oli, että miksi lapsille pakkosyötetään ideologiaa. Siksi, että muuten meillä ei olisi koulua ollenkaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s