Suuri karjalainen vaaliselvitys

PÄIVITYS 13.4.2019: lisätty vihreiden kannanotto puolueena ja joukko ehdokkaita listalle.

 

ALKUSANAT

Tein tämän selvityksen saadakseni selville eri puolueiden ehdokkaiden kantoja karjalan kielen aseman parantamiseen Suomessa. Toteutin selvityksen lähettämällä sähköpostitse kaikille Manner-Suomen eduskuntavaaliehdokkaille (joiden osoitteen löysin) lyhyen viestin, joka sisälsi perustietoa karjalan kielestä, kieliyhteisön ja asiantuntijoiden esittämiä toimenpiteitä kielen aseman parantamiseksi, ja muutaman kysymyksen näihin liittyen. Esittämäni toimenpiteet olivat Perustuslain 17§:n muuttaminen niin, että siinä mainitaan muiden kotoperäisten vähemmistöjen ohella karjalankieliset, erillisen karjalaislain säätäminen ja elvytysohjelma, jolla on riittävä ja vakaa rahoituspohja. Lisäksi kysyin, tulisiko ehdokkaiden mielestä karjalan kielen aseman parantaminen kirjata perustuslakiin. Lähetin 9.-20.3. välisenä aikana ehdokkaille yhteensä 2084 sähköpostia.

Tämä kirjoitus on jäsennelty kolmeen osaan niin, että ensimmäiseksi esittelen selvityksen puoluekohtaiset tulokset. Tätä seuraa lista karjalan kieleen suopeasti suhtautuvista ehdokkaista vaalipiireistä, ja lopuksi selitän ja perustelen selvityksen tekotavan tarkemmin, jos prosessin yksityiskohdat sattuvat kiinnostamaan.

 

PUOLUEKOHTAISET TULOKSET

Heti alkuun haluan sanoa, että vaikka puolueiden välillä eroja onkin, merkittävimmät erot ovat puolueiden sisällä. Jokaisesta puolueesta löytyy ihmisiä, jotka suhtautuvat karjalan kieleen myötämielisesti ja joilla on aiheesta asiantuntemusta, eikä mitään puoluetta voi sanoa varsinaisesti karjalaisvastaiseksi.

Vertailen puolueita sen mukaan, kuinka monta prosenttia sen ehdokkaista lähetti vastausviestin, jossa suhtaudutaan positiivisesti karjalan kielen aseman parantamiseen. Kutsun tätä arvoa tästä edespäin positiivisuusprosentiksi (lyhyesti pp). Tämän prosentin ulkopuolelle jäävät siis paitsi ne ehdokkaat, jotka eivät vastanneet mitään, myös ne, joiden suhtautuminen asiaan oli neutraali tai negatiivinen.

Sain yhteensä 271 vastausta, eli vastausprosentti oli 13,0%. Tämä vastaa sitä, mitä työhön ryhtyessäni odotinkin. Ehdokkaat saavat vaalien alla valtavan määrän tämänkaltaisia lobbausviestejä ja muita vaaleihin liittyviä yhteydenottoa, ja on ymmärrettävää, ettei kaikkiin niistä ehdi vastata. Kiire ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kuten eräs ehdokas vastauksessaan sanoi, ”jollakin tasolla minussa herää myös sellainen refleksinomainen ahdistus, että ’pitääkö minun murehtia tästäkin asiasta? Eikö tässä maailmassa ole tehtävää ihan riittävästi ilmankin?'” Hän ei varmastikaan ole tunteensa kanssa yksin. Saamistani vastauksista 90% oli positiivisia, ja vain yksi vastaus avoimen negatiivinen. Jos ehdokas suhtautuu kielen aseman parantamiseen negatiivisesti tai muuten nihkeästi, on asiaa ajavalle lobbaajalle helpointa yksinkertaisesti jättää vastaamatta. Suoran negatiivisen suhtautumisen lisäksi priorisointi vaikuttaa asiaan. Kun ehdokas saa valtavan määrän viestejä eri aiheista, kertoo vastausten valikoituminen ehdokkaan arvoista ja tärkeysjärjestyksestä. En voi tietää yksittäisten ehdokkaiden kohdalla, mistä vastaamattomuus johtuu, mutta puolueiden tasolla tästä voi tehdä johtopäätöksiä.

Lähetin viestin kaikille ehdokkaille, mutta olen puolueanalyysistä rajannut ulos tiettyjä ryhmiä. Rehtiliike ja kansanliike Suomen puolesta jäivät pois koska niillä on niin vähän ehdokkaita, että ne sopivat tällaiseen analyysiin huonosti. Eläinoikeuspuolueelta, reformilta ja sinivalkoiselta rintamalta en saanut yhtään vastausta. Kommunistinen työväenpuolue sanoi verkkosivuillaan asettavansa ehdokkaita kaikissa vaalipiireissä, mutta tietoa siellä ei löytynyt yhdestäkään. Suomen kansa ensin jäi pois siksi, että pyrin tarkastelemaan sitä, mitkä puolueet ovat hyväksi karjalankielisille, enkä katso niin avoimesti rasistisen puolueen olevan erityisen hyväksi vähemmistöille.

Huomionarvoista saamissani vastauksissa on se, että 21,8% esiintyi virheellistä tietoa karjalan kieleen ja karjalaisuuteen liittyen. Ylivoimaisesti yleisin esimerkki tästä on se, että karjalan kielestä puhuttiin suomen kielen murteena, tai karjalan kieli muuten liitettiin suomenkieliseen Karjalaan. Täytyy myös muistaa, että tämä ei tarkoita sitä, etteikö vielä suuremmalla osalla ehdokkaista virheellistä tietoa olisi. Valtaosa vastauksista oli hyvin lyhyitä, eikä niissä puhuttu karjalan kielestä laajemmin niin, että tällaiset käsitykset olisivat tulleet esille. En myöskään halua millään tapaa kritisoida ehdokkaita siitä itsessään, että heillä tällaisia käsityksiä on. Yksi merkittävimpiä karjalankielisten assimilaatioprosessin tekijöitä on se, että karjalankielisten olemassaolostamme vaiettiin kokonaan, eikä suurin osa suomalaisista tiedä karjalankielisistä juuri mitään. Tulokset siis vain heijastelevat yhteiskuntaa laajemmin. Tämänkin suhteen tosin puolueiden välillä oli selviä eroja. 

Pp-arvojen perusteella puolueista erottui selkeästi neljään eri ryhmään: korkeamman pp:n eduskuntapuolueet, matalamman pp:n eduskuntapuolueet, hyvin korkean pp:n pienpuolueet ja muut pienpuolueet. Tarkastelen näitä ryhmiä ja niiden puolueita nyt yksi kerrallaan tarkemmin.

KORKEAMMAN PP:N EDUSKUNTAPUOLUEET

Tähän ryhmään kuuluvat vasemmistoliitto (14,8%), vihreät (14,4%), kristillisdemokraatit (13,7%), siniset (13,0%) ja perussuomalaiset (13,0%). Niiden keskinäinen vaihtelu mahtuu 1,8 prosenttiyksikön sisään. Näitä puolueita yhdistää myös se, että niiltä kaikilta löytyy joko selvät kirjaukset karjalan kielen aseman parantamisesta ohjelmistaan, ne ovat historiassa edistäneet karjalankielisten asemaa tai sain niiltä erikseen puolueen virallisen vastauksen kyselyyni, vaikken sellaista pyytänytkään. Näistä puolueista voi sanoa, että ne ovat puolueen tasolla ottaneet selkeästi myönteisen kannan karjalan kielen aseman parantamiseen, ja tämä myönteisyys näkyy myös jäsenistössä laajemmin.

Vasemmistoliitto linjaa tavoiteohjelmassaan näin: ”Karjalan kielen asema on tunnustettava muiden vähemmistökielten rinnalla ja sen asema on kirjattava perustuslain 17. pykälän kolmanteen momenttiin. Lakimuutoksen ohella kielenelvytysohjelma on käynnistettävä.” Puolue on siis ottanut selvästi kantaa konkreettisten, karjalankielisten asemaa merkittävästi parantavien toimenpiteiden puolesta. Vaaliohjelmassa karjalaa ei tosin mainita, ja tavoiteohjelma vanhenee tänä vuonna. Ehdokkaat suhtautuivat yleensä vastauksissaan hyvin suopeasti konkreettisiin parannustoimiin, ja ympäripyöreyttä oli vähän. 10,3 prosentissa vasemmistoliiton vastauksista oli virheellistä tietoa.

”Tietysti lainkirjaukset ilman resursseja ovat kaunista sananhelinää, joten näkisin kyllä tarpeelliseksi varmistaa kielenelvytysohjelmalle riittävät resurssit ja vallan karjalaisvähemmistölle itselleen ohjelman toteuttamisesta.” -Antti Saarelainen (vas.), Savo-Karjala.

Vihreillä on poliittisessa tavoiteohjelmassaan vaalikaudelle 2019-2023 seuraavanlainen kohta: ”7. Edistetään karjalankielisten kielellisiä oikeuksia. Vahvistetaan karjalankielisten laillista asemaa ja elvytetään karjalan kieltä.” Lisäksi puolueella on olemassa periaatteessa yhä voimassaoleva puoluekokouspäätös vuodelta 2016, jossa ”[p]uoluekokous kehottaa puolueen toimielimiä ja eduskuntaryhmää mahdollisuuksien mukaan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin mm. karjalan kielen aseman tunnustamiseksi perustuslain 17 pykälän 3:ssa momentissa sekä kielen elvytysohjelman käynnistämiseksi.” Vihreät tukee siis konkreettisia toimia, vaikkei puoluekokouksen konkreettisuus olekaan tavoiteohjelmaan saakka mahtunut. Vasemmistoliiton tavoin vihreiden vastauksissa oli yleisesti ottaen paljon positiivisuutta ja vähän ympäripyöreyttä, mutta niistä löytyi hiukan vasemmistoa enemmän varautuneisuutta konkreettisia toimia kohtaan. Vihreiden vastauksista virheellistä tietoa sisälsi 12,9%.

LISÄYS 13.4.2019: vihreiden kannanotto puolueen puolesta:

”Linjamme on ollut jo pitkään se, että vähemmistökielten asema tulee Suomessa turvata. Monikielisyys ja vähemmistökielet ovat rikkaus maallemme. Vihreiden poliittisessa tavoiteohjelmassa on erikseen kirjaus tavoitteesta vahvistaa karjalankielisten laillista asemaa ja elvyttää karjalan kieltä.

Karjalankielisen yhteisön tavoitteet ovat hyviä ja ehdottoman kannatettavia. Karjalankielisten oikeudet tulisi kirjata perustuslakiin vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi romanien, ja erillislailla tulisi määritellä karjalankielisten oikeudet. Näitä tavoitteita voidaan edistää jo tulevalla kaudella, joten kannatamme niiden kirjaamista seuraavaan hallitusohjelmaan.”

”Mitä pitäisi tehdä? – Karjalan kielen päivästä virallinen liputuspäivä. Pieni, mutta konkreettinen teko nostaa tietoisuutta karjalan kielen historiasta ja nykytilanteesta, kun mediat kirjoittavat liputuspäivän tarkoituksesta.” -Mikko Vesterinen (vihr.), Uusimaa

Kristillisdemokraateilla ei ole ohjelmissaan mainintaa karjalan kielestä, mutta sain heiltä erikseen puolueen virallisen vastauksen viestiini. ”KD pitää mahdollisena, että karjalankielisten kielelliset oikeudet rinnastetaan saamelaisten ja romanien oikeuksiin, samoin elvytysohjelma on tärkeä. Erityisesti vapaa sivistystyö on tehnyt viime vuosina erinomaista työtä karjalankielen elvyttämisessä ja kansalaisopistojen kurssit ovat olleet varsin suosittuja. Karjalan kielen asema voidaan ottaa esille hallitusneuvotteluissa.” KD siis suhtautuu ainakin periaatteessa karjalankielisten aseman parantamiseen myönteisesti, jättäen kuitenkin itselleen reilusti tulkinnanvaraa olla myös käytännössä toimimatta tämän eteen. Samanlainen tietty ympäripyöreys näkyy ehdokkaiden vastauksissa. Silti se, että puolue oma-aloitteisesti halusi tällaisen linjauksen antaa yhdistettynä korkeampaan positiivisuusprosenttiin laittaa kristillisdemokraatit selvästi eduskunnan karjalaismyönteisempään siipeen. Virheellistä tietoa sisälsi 14,8% vastauksista.

”Suorastaan hämmästyttävää, että tällainen epäkohta on vielä olemassa.” -Johanna Yli-Kaatiala (kd.), Vaasa

Sinisillä ei ole ohjelmissaan linjausta karjalan kielestä. On tosin muistettava, että uutena puolueena heillä ei ole ollut yhtä paljon aikaa ja resursseja ohjelmatyöhön, kuin vanhoilla puolueilla. He myös olivat sama puolue perussuomalaisten kanssa vuonna 2015, jolloin tehtiin perussuomalaisten nykyinen kielipoliittinen ohjelma, jossa otetaan selvästi kantaa karjalan aseman parantamisen puolesta. Sipilän hallitus antoi myös vuosille 2018 ja 2019 rahaa karjalan kielen elvyttämiseen, ja tästä sekä siniset että perussuomalaiset ovat ottaneet kunniaa. Sinisiltä löytyy siis korkeamman positiivisuusprosentin lisäksi käytännön näyttöä karjalan kielen tukemisesta. Sinisten vastauksista virheellistä tietoa sisälsi 54,5%, mikä oli puolueista eniten.

”Karjalan kielen aseman tukeminen pitää olla Suomelle kunnia-asia!” -Toni Ahva (sin.), Helsinki

Perussuomalaiset oli puolueista ensimmäinen, joka otti karjalan kielen aseman parantamisen ohjelmiinsa vuonna 2015. Heidän vastauksissaan on myös puolueista suurin laadullinen hajonta. Virheellistä tietoa oli 28,6% vastauksista, mutta heiltä sain myös muita puolueita enemmän asiantuntijavastauksia. Kielipoliittisen ohjelman kirjaukset karjalan kielestä ovat liian laajoja kopioidakseni ne tähän suoraan, joten nostan esille mielestäni oleellisimmat kohdat.

”Perussuomalaiset suhtautuu myönteisesti saamelaiskielten ja karjalan kielen säilyttämiseen ja elvyttämiseen. Kielille tavoitellaan virallista asemaa niiden kotiseutualueilla. Kielen siirtymistä uudelle sukupolvelle tuetaan opetuksen avulla koko maassa. […] Suomalaisen identiteetin kannalta tärkein kieliryhmä ovat kalevalaiset eli itämerensuomalaiset lähisukukielet. […] Perussuomalaiset kannattavat kalevalaisten kielten ottamista yhdeksi lukukaudeksi mukaan suomen kielen peruskoulu- ja lukio-opetukseen. […] Kalevalaisista kielistä suomen läheisin sukukieli karjala on meille otollisin suojelukohde, sillä sitä puhutaan sekä Suomessa että lähialueillamme Karjalan tasavallassa Venäjällä […] Perussuomalaisten tavoitteena on turvata saamelaiskielten ja karjalan säilyminen Suomessa kielipesien avulla. […] Vähemmistökielen siirtäminen uudelle sukupolvelle ei voi jäädä vain kielipesien varaan. Perussuomalaiset haluaakin turvata oikeuden opiskella saamelaiskielillä ja karjalaksi kotiseutualueillaan sekä oikeuden opiskella omaa kieltä koko maan oppilaitoksissa.”

Tämän lisäksi sain puolueelta vielä erillisen vastauksen viestiini: ”Kannatamme mainittuja tavoitteita. Muutenkin lainsäädäntöä tulisi selkeyttää karjalan kielen (ja muiden) suhteen, määritelmät ja kielen asema eivät ole kovin selkeitä nykyisessä lainsäädännössä. Yhtenä asiana myös alla olevien lisäksi, olisi tärkeä tukea karjalankielisten uutisten tuotantoa enemmän yhteiskunnan varoin myös. Tavoitteet tulee ottaa esiin hallitusneuvotteluissa ja kirjata hallitusohjelmaan ainakin yleisellä tasolla.”

Perussuomalaiset ottavat siis hyvin vahvasti kantaa karjalan kielen puolesta ja esittävät lukuisia konkreettisia toimenpiteitä. Ohjelmassa on tosin myös kohtia, jotka eivät ole linjassa kielentutkimuksen tai asiantuntijoiden ja yhteisön esitysten kanssa. ”Kalevalaiset kielet” ei ole nykyaikaisessa kielentutkimuksessa käytetty termi, ja yleisesti ottaen karjalankielisten parissa vallitsee käsitys siitä, että karjalan kieli ja karjalaisuus ovat arvokkaita itsessään, eivätkä suomalaisen identiteetin tukipilareina. Lisäksi esitys virallisesta asemasta kotiseutualueilla on osittain hankala, sillä tällaisia alueita karjalankielisillä ei enää ole. Viimeiset valtaosin karjalankieliset alueet luovutettiin sodan jälkeen Neuvostoliitolle, ja evakkouden ja yhteiskunnallisen rakennemuutoksen seurauksena karjalankieliset asuvat nykyään hajallaan kaikkialla Suomessa. Tästä huolimatta perussuomalaisten ansioita karjalankielisten puolestapuhujina ei voi kiistää. Heidän linjauksensa aiheesta ovat selvästi laajemmat kuin muilla puolueilla, ja he ovat myös ajaneet karjalankielisten asioita eduskunnassa. Sinisten ohella myös he ovat ottaneet kunniaa Sipilän hallituksen myöntämistä elvytystuista.

”Suomen kielen ja oikeastaan kaikkien muidenkin kielten asemaa nakertaa nykyään englannin leviäminen. Se on päähuolenaiheeni, mutta ymmärrän, että myös suomen kieli voi vastaavalla tavalla nakertaa pienten vähemmistökieltemme käyttöalaa. En halua oman äidinkieleni olevan uhka kellekään enkä millekään pienemmälle kielelle.” -Tiera Laitinen (ps.), Helsinki

MATALAMMAN PP:N EDUSKUNTAPUOLUEET

Tähän ryhmään kuuluvat SDP (6,3%), keskusta (5,9%), RKP (4,4%) ja kokoomus (3,9%). Näitä puolueita yhdistää matalan positiivisuusprosentin lisäksi se, ettei niillä käytännössä ole puoluetason linjauksia karjalan kielestä. Ainoan poikkeuksen tekee SDP, jonka 116-sivuisessa vaaliohjelmassa karjalan kielestä puhutaan sivulauseen verran. Näistä puolueista voi sanoa, etteivät ne puolueina tai laajemmin jäsenistönsä puolesta kokeneet karjalan kielen aseman parantamista kovin tärkeäksi. Kaikista niistä tosin löytyy myös sellaisia ihmisiä, joille asia on tärkeä, jotka aihetta tuntevat ja jotka ovat valmiita konkreettisiin toimiin sen puolesta.

Demareiden suuresta vaaliohjelmasta löytyy seuraavanlainen lause: ”SDP on sitoutunut romanipoliittisen ohjelman toteuttamiseen sekä tukee karjalan kielen ja kulttuurin elvyttämistä.” Puolue siis tukee elvyttämistä, mutta esimerkiksi laillisen aseman parantamisesta se ei sano mitään. Virheellistä tietoa sisälsi puolueen vastauksista 14,8%.

”Minulle sosialidemokraattina on selvää, että ihmisiä tulee kohdella samanarvoisesti lakien ja kaikkien palvelujen tarjonnassa.” -Armi Rautavuori (sd.), Savo-Karjala.

Keskusta ei ole puolueena ottanut kantaa karjalan kieleen liittyen, mutta sen vastauksissa on enemmän asiantuntevia ja vahvemmin positiivisia vastauksia kuin demareiden tai kokoomuksen. Sain selvitystä tehdessäni heidän poliittiselta suunnitelijaltaan viestin, jossa hän kysyi, että keneltä kaikilta olin puolueen kantaa kysynyt, jotta he välttyisivät tekemästä päällekkäistä työtä. Vastasin hänelle, minkä jälkeen en enää kuullut asiasta. Puolueen vastauksista 15,4% sisälsi virheellistä tietoa.

”Esittämäsi faktat ovat karua todellisuutta. Lähtökohtaisesti karjalan kielen aseman parantamiseksi pitäisi tehdä kaikki voitava ja se pitäisi ehdottomasti kirjata hallitusohjelmaan.” -Tarja Smura (kesk.), Pirkanmaa.

RKP on profiloitunut kielipuolueena, mutta karjalan kielestä sillä ei ole linjauksia. Sillä on myös muita eduskuntapuolueita vähemmän ehdokkaita, joten matalan vastausprosentin lisäksi sain niitä kaiken kaikkiaan vähän, vain neljä. Nämä vastaukset tosin olivat kaikki sävyltään erittäin positiivisia, eikä niistä yhdessäkään ollut virheellistä tietoa.

”Mielestäni ei ole hyväksyttävää, että me tiedämme Suomessa niin vähän karjalankielisistä, ja että Suomessa ilmenee rakenteellista syrjintää vähemmistöjä kohtaan.” -Anna Korkman (r.), Varsinais-Suomi.

Kokoomus ei ole ottanut puolueena kantaa karjalan kieleen, ja sen positiivisuusprosentti oli eduskuntapuolueista matalin, ja kaikista puolueista toisiksi matalin. Huomionarvoista on kuitenkin se, että matalaan vastausprosenttiin mahtui kaksi istuvaa kansanedustajaa (Sari Raassina ja Pauli Kiuru), ja Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Janika Takatalo. Yleisesti ottaen kyselyn vastauksista valtaosa tuli ns. riviehdokkailta, ja Kokoomuksen vastauksissa oli muita enemmän puolueessa merkittävässä asemassa olevia henkilöitä. Virheellistä tietoa oli 22,2% vastauksista.

”Näen asian kansallisen tärkeyden ja siksi katson, että opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi asettaa selvityshenkilö tarkastelemaan karjalankielen asemaa ja mahdollisuuksia kielen yhtälaiseen huomioimiseen.” -Janne Aso (kok.), Varsinais-Suomi.

HYVIN KORKEAN PP:N PIENPUOLUEET

Tähän ryhmään kuuluvat kansalaispuolue (39,1%), feministinen puolue (36,6%) ja itsenäisyyspuolue (26,3%). Hyvin korkean positiivisuusprosentin lisäksi puolueita yhdistää se, että niillä on vähemmän ehdokkaita kuin monilla muilla pienpuolueilla. Tämän vuoksi on hyvä pitää mielessä, että koska ehdokkaita ja täten vastaajiakin on vähän, ovat tällaiset prosentit epäluotettavempia ja alttiimpia sattumanvaraiselle vaihtelulle, kuin suurempien puolueiden kohdalla. Tämä ei kuitenkaan kokonaan selitä selvästi muita korkeampaa vastausprosenttia, vaan puolueiden voidaan katsoa olevan selkeästi karjalaismyönteisiä.

Kansalaispuolueella ei ole puoluetason karjalaislinjauksia, mutta sen positiivisuusprosentti on kaikista puolueista suurin. Sen vastauksista kolmasosa (33.3%) sisälsi virheellistä tietoa. Yhdessä vastauksessa todettiin, että Suomen olisi neuvoteltava Karjala takaisin.

”Missään nimessä kieltä ei saa päästää unohtumaan.” -Vesa Levonen (kp.), Kaakkois-Suomi.

Feministinen puolue erottuu karjalaisasioissa selvästi edukseen. Sillä on puolueista toisiksi suurin positiivisuusprosentti, ja sillä on vaaliohjelmassaan seuraavanlainen aloite: ”Tuetaan kansallisia vähemmistöjä. Sitoudutaan saamelaisten totuus- ja sovintokomission perustamiseen. Ratifioidaan ILO 169 -sopimus alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamiseksi. Turvataan alkuperäiskansan ja kansallisten vähemmistöjen kulttuuri ja oikeudet. Tuetaan vähemmistökielien eli alkuperäiskansan kolmen saamenkielen ja maassa kauan puhuttujen romanikielen ja karjalan kielen elpymistä. Taataan pääsy hyvinvointipalveluiden ääreen kielitaitoisen henkilökunnan tuella, puututaan viharikoksiin kunnianhimoisemmin ja tuetaan vähemmistökulttuurien osallisuutta poliittisissa prosesseissa.” Lisäksi feministisen puolueen vastauksissa ei ollut yhtään virheellistä tietoa.

”Näkisin, että karjalaisaktivistien näkemykset siitä mikä olisi paras tapa, ovat tärkeämpiä kuin minun mutuni.” -Linnea Tuominen (fp.), Uusimaa.

Itsenäiyyspuolueen viidestä vastauksesta kaikki olivat positiivisa, ja kolme sisälsi virheellistä tietoa. Puolueella ei ole omaa kantaa karjalaisasioihin.

”Monikielisyys on rikkaus ja kaikki alkuperäiset kielet tulisi säilyttää.” -Anne Ahonen-Järvinen (ipu.), Oulu.

MUUT PIENPUOLUEET

Tätä ryhmää yhdistää vain se, ettei millään sen puolueista (tosin liike nyt ei ole virallinen puolue) ole virallista karjala-kantaa, ja että ne eivät positiivisuusprosenttinsa puolesta sovi mihinkään aiempaan ryhmään. Ryhmään kuuluvat seitsemän tähden liike (20%), liike nyt (17,7%), suomen kommunistinen puolue (10%) piraattipuolue (8,1%) ja liberaalipuolue (2,8%).

Tähtiliike on pienpuolueista ehdokasmäärältään selvästi suurin, ja sen vastauksissa oli kaikista puolueista suurin sisällöllinen hajonta. Saamiini vastauksiin mahtui todella asiantuntevia ja positiivisia viestejä, asiaan nihkeästi suhtautuvia, kolme viestiä jossa vaadittiin Karjalaa takaisin, kolme jyrkän maahanmuuttovastaista viestiä ja yksi viesti, joka keskittyi siihen, miten ilmastonmuutos ei ole totta. Puolueen karjalaislinja on siis kaikkea muuta kuin selkeä. Virheellistä tietoa oli 27,9% puolueen vastauksista.

”Karjalan kieli on milestäni suomelle rikkaus, eikä sitä pidä missään nimessä väheksyä tai päästää häviämään suomesta.” -Juhani Lehväsluoto (tl.), Pirkanmaa.

Suomen kommunistisen puolueen vastauksissa korostuu yhteistyö Venäjän kanssa. Virheellistä tietoa sisälsi vastauksista 30%.

”Tulee mieleen, että yhteistyön lisääminen Venäjän karjalaisten kanssa olisi hyödyllistä ja toimisi myös hyvänä esimerkkinä sekä valtioiden että kansojen suhteiden kehittämisessä.” -Matti Aalto (komm.), Oulu.

Liike nytin vastauksista kaikki olivat positiivisia, eikä niissä ole sisällöllisesti mitään puolueiden yleislinjasta poikkeavaa. Virheellistä tietoa oli 21,4% vastauksista.

”Karjalan kieli on osa suomalaista kielimaisemaa, ilman muuta. En näe yhtään syytä, miksi sen vaalimista ei voisi tukea.” -Kari Kaakinen (liik.), Oulu.

Piraattipuolueen vastaukset olivat sisällöllisesti laadukkaita. Kaikki vastaukset olivat positiivisia, eikä niissä ollut lainkaan virheellistä tietoa.

”Jos halutaan, että karjala ei olisi uhanalainen, tavoitteiden on oltava korkealla: ei riitä, että joku jossain sitä osaa.” -Esa-Jussi Salminen (pp.), Keski-Suomi.

Liberaalipuolueen 36 ehdokkaasta vastasi vain yksi, ja sen vastausprosentti on siis puolueista alhaisin. Virheellistä tietoa vastauksessa ei ollut.

YLEISIÄ HUOMIOITA

Erittäin monissa vastauksissa vastaajat korostavat omia karjalaiskytköksiään (usein suomenkieliseen Karjalaan), ja perustelevat sillä vastauksiaan. Ymmärrän hyvin halun tuoda esille omakohtainen kytkös aiheeseen, varsinkin jos suhtautuminen asiaan on positiivinen. Erikoisia ovat kuitenkin vastaukset, joissa perustellaan kielteistä suhtautumista joihinkin tavoitteisiin omalla karjalaistaustalla. Esimerkiksi eräs ehdokas kirjoitti näin: ”Itsekin Kannaksen karjalaisen jälkeläisenä näen että karjalaista kulttuuria voi edistää ja ylläpitää ilman erillistä karjalaislakia.” Kannas on kautta historian ollut Karjalan suomalaisin osa, ja sillä on hyvin vähän tekemistä karjalan kielen kanssa. Lisäksi sukutausta ei anna kenenkään argumenteille mitään vahvistusta. Kun kyse on kielentutkijoiden ja elävän kieliyhteisön esittämistä toimenpiteistä, ei niillä ole mitään tekemistä kenenkään geenien kanssa. Erityisen absurdilta tällaiset lausunnot kuulostavat sellaisen suusta, joka ei itse kuulu kieliyhteisöön.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö on ehdokkaat, jotka ottivat vahvasti kantaa esitettyjä toimia vastaan tietämättä aiheesta juurikaan. Kun aihe ei ole tuttu, ymmärrän hyvin, etteivät ehdokkaat tahdo rajallisin tiedoin sitoutua toimenpiteisiin. Moni näin vastasikin, ja tällainen rehellisyys ja suoraselkäisyys on arvostettavaa. On kuitenkin eri asia sanoa, ettei voi sitoutua johonkin toimenpiteeseen kuin sanoa, ettei toimenpide ole tarpeellinen, tai että nykytilanne on riittävä. Kun kyse on kokonaisen kansan oikeuksista, on sangen ylimielistä ulkopuolisena sanoa, mikä määrä oikeuksia heille on riittävä.

Sain ehdokkailta myös jonkin verran jatkokysymyksiä ja yhteydenottopyyntöjä aiheesta. Valitettavasti suurimpaan osaan minulla ei ollut mahdollisuutta vastata. Kun kyse oli näin suuresta kampanjasta ja tein työtä yksin ja palkatta töiden ja opintojen ohella, ei tähän yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta.

Haluaisin myös kiittää lämpimästi kaikkia niitä ehdokkaita, jotka käyttivät vaalikiireidensä keskellä aikaansa vastatakseen kyselyyni. Etenkin niitä, jotka viesteissään ilmaisivat tukensa ja sympatiansa karjalan kielen aseman parantamista kohtaan.

 

SUOPEAMIELISET EHDOKKAAT VAALIPIIREITTÄIN

Tätä listaa lukiessa on hyvä pitää muutama asia mielessä. Ensinnäkin, tällä listalla ei ole kaikkia niitä ehdokkaita, jotka suhtautuvat positiivisesti karjalan kielen aseman parantamiseen. Moni on jättänyt vastaamatta puhtaasti kiireen vuoksi. Lisäksi kaikki listalla olevat eivät tue kaikkia esityksiä, ja muutenkin heidän mielipiteissään on paljon eroja. Tämä on vain yleisluontoinen, suuntaa-antava lista siitä, ketkä vastaustensa perusteella olisivat valmiita jonkinlaisiin konkreettisiin tukitoimiin. Jos haluat tietää ehdokkaan karjalaiskantoja tarkemmin, on parasta ottaa yhteyttä häneen suoraan. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että Suomessakaan ei ole tavatonta, että poliitikot toimivat vaalien jälkeen eri tavalla, kuin mitä ovat ennen vaaleja puhuneet.

Lisään tähän nimiä vielä vaalipäivään saakka, jos saan vielä vastauksia, jotka siihen antavat aihetta.

1. Helsinki

  • Elina Sagne-Ollikainen (fp.)
  • Jorma Luotonen (ipu.)
  • Lauri Oinonen (kesk.)
  • Liisa Haakana (kd.)
  • Tiina Hyttinen (kd.)
  • Pirkko Kaartinen (kd.)
  • Sari Kumin (kd.)
  • Krista Lyyränen (kd.)
  • Erika Keski-Korhonen (liik.)
  • Tomas Kurenniemi (liik.)
  • Satu Kurki (liik.)
  • Mirita Saxberg (liik.)
  • Jalo Takala (liik.)
  • Tiera Laitinen (ps.)
  • Marika Sonja (ps.)
  • Ville Hautakangas (pp.)
  • Martin-Éric Racine (pp.)
  • Anita Hellman (sd.)
  • Hanna Huumonen (sd.)
  • Pilvi Torsti (sd.)
  • Peter Fryckman (tl.)
  • Kari Haapasalo (tl.)
  • Martti Issakainen (tl.)
  • Ari Salo (tl.)
  • Toni Ahva (sin.)
  • Suldaan Said Ahmed (vas.)
  • Alviina Alametsä (vihr.)
  • Atte Harjanne (vihr.)
  • Emma Kari (vihr.)
  • Noora Shingler (vihr.)
  • Oula Silvennoinen (vihr.)

2. Uusimaa

  • Lauri Alhojärvi (fp.)
  • Sointu Condé (fp.)
  • Anni Rolig (fp.)
  • Linnea Tuominen (fp.)
  • Mira Zarrouk (ipu.)
  • Heikki Hankila (kesk.)
  • Nejdet Karadag (kesk.)
  • Virpi Montonen (kesk.)
  • Arja Ryynänen (kesk.)
  • Soili Haverinen (kd.)
  • Ritva Lappainen (kd.)
  • Pauli Tuohioja (kd.)
  • Jari Ikänen (liik.)
  • Heikki Panula (liik.)
  • Jouni Kaskiharju (ps.)
  • Teemu Lahtinen (ps.)
  • Satu Lampi (ps.)
  • Leena Meri (ps.)
  • Jukka Sassi (ps.)
  • Mervi Syväranta (ps.)
  • Riikka Nieminen (pp.)
  • Tanja von Knorring (r.)
  • Tom Anteroinen (tl.)
  • Markku Autero (tl.)
  • Markus Kaija (tl.)
  • Mirjami Parant (tl.)
  • Jouko Piho (tl.)
  • Hannele Tikkanen (tl.)
  • Jaakko Vottonen (tl.)
  • Simon Elo (sin.)
  • Jukka Ahokas (komm.)
  • Hanna Catani (vas.)
  • Antero Eerola (vas.)
  • Tiina Koivalo (vas.)
  • Waltteri Nummelin (vas.)
  • Saara Huhmarniemi (vihr.)
  • Johanna Karimäki (vihr.)
  • Susanna Vuoniemi (vihr.)
  • Mikko Vesterinen (vihr.)

3. Varsinais-Suomi

  • Mari Säisä (fp.)
  • Riitta Karjalainen (kesk.)
  • Janne Aso (kok.)
  • Janika Takatalo (kok.)
  • Kyösti Tuominen (liik.)
  • Klaus Hemanus (ps.)
  • Mika Koivisto (ps.)
  • Timo Hellman (pp.)
  • Anna Korkman (r.)
  • Jaana Vasama (sd.)
  • Jouko Miettinen (tl.)
  • Jukka Paakki (tl.)
  • Jaana Auvinen (sin.)
  • Kaija Kiessling (komm.)
  • Lasse Miettinen (vihr.)

4. Satakunta

  • Raimo Torvinen (kd.)
  • Johanna Vähäkainu (kd.)
  • Laura Huhtasaari (ps.)
  • Antti Vuolanne (sd.)
  • Petri Partanen (tl.)
  • Tuomo Grundström (vas.)
  • Tiina Kudjoi (vihr.)
  • Matti Tiili (kp.)

6. Häme

  • Jouni Sederholm (kp.)
  • Launo Haapasalo (kesk.)
  • Katri Pakkanen (kesk.)
  • Sonja Falk (kd.)
  • Aku Talikka (lib.)
  • Olli Herranen (liik.)
  • Seppo Mustonen (liik.)
  • Leidi Kujanpää (pp.)
  • Seppo Korhonen (rehtiliike)
  • Marina Bergman-Pyykkönen (r.)
  • Mike Jurvélius (r.)
  • Tarja Filatov (sd.)
  • Marju Markkanen (sd.)
  • Mira Vilkman (sd.)
  • Anita Saarinen (tl.)
  • Ari Valta (tl.)
  • Tarja Kirkkola-Helenius (vas.)
  • Salla Palmi-Felin (vihr.)
  • Andrei Sergejeff (vihr.)

7. Pirkanmaa

  • Eija Violetta Annala (ipu.)
  • Matti Ylitalo (kp.)
  • Tarja Smura (kesk.)
  • Pauli Kiuru (kok.)
  • Susanna Saxberg (kok.)
  • Petri Kulju (kd.)
  • Linda-Riina Paavilainen (kd.)
  • Olli Kärki-Chaiwut (ps.)
  • Veijo Niemi (ps.)
  • Sakari Puisto (ps.)
  • Sami Savio (ps.)
  • Juhani Lehväsluoto (tl.)
  • Reine Lindeman (tl.)
  • Tommi Messi (tl.)
  • Jussi Nurmi (tl.)
  • Sami Vehmas (tl.)
  • Ville Ylimartimo (tl.)
  • Seppo Kapanen (sin.)
  • Petteri Leino (sin.)
  • Mervi Grönfors (komm.)
  • Iikka Nikkinen (vas.)
  • Minna Hölttä (vihr.)
  • Ninni Pehkonen (vihr.)
  • Hilu Toivonen-Alastalo (vihr.)

8. Kaakkois-Suomi

  • Pia Brandt (fp.)
  • Martti Nykänen (ipu.)
  • Vesa Levonen (kp.)
  • Pekka Korpivaara (kok.)
  • Ding Ma (kok.)
  • Minna Heikkinen (liik.)
  • Juho Eerola (ps.)
  • Antti Eskelinen (ps.)
  • Anna-Kristiina Mikkonen (sd.)
  • Juha Heikkinen (tl.)
  • Veli Hyypöläinen (tl.)
  • Meri-Piia Sormunen (tl.)
  • Natalia Montonen (sin.)
  • Sini Al-Musawi (vas.)
  • Antti Astikainen (vas.)
  • Piia Kleimola (vas.)
  • Joona Mielonen (vas.)
  • Petri Pekkola (vas.)
  • Arja Tauria-Huttunen (vas.)
  • Katja Andrejev (vihr.)
  • Juha Huhtala (vihr.)
  • Hanna-Kaisa Lähde (vihr.)

9. Savo-Karjala

  • Matti Tiili (kp.)
  • Eero Reijonen (kesk.)
  • Tarja Arbelius (kok.)
  • Sari Raassina (kok.)
  • Pirjo Backman (kd.)
  • Sari Essayah (kd.)
  • Jarmo Pippola (kd.)
  • Tiina Grönlund (ps.)
  • Marko Koskinen (ps.)
  • Outi Mara (ps.)
  • Pia Pentikäinen (ps.)
  • Kari Pohjola (ps.)
  • Pia Punkki (ps.)
  • Henri Uljonen (ps.)
  • Armi Rautavuori (sd.)
  • Kirsi Armassalo Zibelina (tl.)
  • Kari Luotomäki (tl.)
  • Anneli Määttä (tl.)
  • Kaisa Korhonen (vas.)
  • Antti Saarelainen (vas.)
  • Marja Berg (vihr.)
  • Eveliina Eronen (vihr.)
  • Pekka Laine (vihr.)
  • Iiris Lehto (vihr.)
  • Krista Mikkonen (vihr.)

10. Vaasa

  • Minna Koskela (kp.)
  • Maria Viita-aho Tohni (kd.)
  • Johanna Yli-Kaatiala (kd.)
  • Eliisa Panttila (ps.)
  • Mauno Mäki-Töyli (tl.)
  • Mauri Nygård (tl.)
  • Eero Paavola (tl.)
  • Markku Tomperi (sin.)
  • Markus Ojala (vas.)
  • Roy Pietilä (vas.)
  • Lisen Sundqvist (vas.)
  • Heli Hämäläinen (vihr.)

11. Keski-Suomi

  • Urpo Lohi (kp.)
  • Päivi Merjonen (liik.)
  • Kauko Tuupainen (ps.)
  • Tapani Parkkinen (pp.)
  • Esa-Jussi Salminen (pp.)
  • Ahti Ruoppila (sd.)
  • Pirjo Keronen (sin.)
  • Juha tuikkanen (sin.)
  • Kati Jetsu (vas.)
  • Eila Tiainen (vas.)

12. Oulu

  • Anne Ahonen-Järvinen (ipu.)
  • Taina Launonen (ipu.)
  • Jani Leppäjärvi (kp.)
  • Sanna Välimäki (kp.)
  • Sointu Harju (kd.)
  • Mirja-Irene Hätälä (kd.)
  • Henri Oksanen (kd.)
  • Soile Punkari (kd.)
  • Kari Kaakkinen (liik.)
  • Jaakko Ukkola (liik.)
  • Kaarina Torro (sd.)
  • Jarmo Viinala (sin.)
  • Matti Aalto (komm.)
  • Anne Huotari (vas.)
  • Olli Kohonen (vas.)
  • Merja Kyllönen (vas.)
  • Esa Aalto (vihr.)
  • Silja Keränen (vihr.)

13. Lappi

  • Marjo Laukkanen (fp.)
  • Pigga Keskitalo (kesk.)
  • Mikko Kärnä (kesk.)
  • Pirkka Aalto (kd.)
  • Kitti Kumpulainen (kd.)
  • Minna Knuuti (sd.)
  • Marko Varajärvi (sd.)
  • Mette Lehikoinen (tl.)
  • Anni Ahlakorpi (vas.)
  • Mari Ikonen (vas.)
  • Vesa Puuronen (vas.)
  • Sirkku Hanhikoski (vihr.)
  • Pekka Nyman (vihr.)
  • Maire Puikko (vihr.)

 

SELVITYKSEN TOTEUTUS

Olen koulutukseltani pian valmistumassa maisteriksi, ja opinnoissani olen keskittynyt kielitieteeseen, karjalan kieleen ja sosiolingvistiikkaan. Koska toteutin selvityksen käyttäen tässä yhteydessä oppimiani taitoja on hyvä korostaa, että tämä ei ole millään tapaa tieteellinen tutkimustyö. Tämä ei täytä tutkimustyön kriteerejä eikä lähtökohtani ole neutraaliuteen pyrkivän tutkijan, vaan asioihin aktiivisesti vaikuttamaan pyrkivän lobbaajan ja kansalaisaktivistin.

Positiotani on hyvä avata jonkin verran. Olen itse karjalankielinen karjalainen ja toimin aktiivisesti karjalan kielen aseman edistämiseksi. Kysymys on siis minulle henkilökohtainen ja tärkeä. Puoluepoliittisesti olen vihreiden jäsen ja toiminut puolueessa aktiivisesti. Tällä hetkellä asun Liettuassa enkä osallistu vihreiden toimintaan millään tapaa. En ole ottanut osaa vihreiden vaalikampanjaan missään muodossa, ja tässä selvityksessä pyrin aidosti neutraaliuteen kaikkien puolueiden kohdalla ja uskon, että kuka tahansa voi sen myös nähdä tuloksissa. Tätä tehdessäni positioni on yksinomaan karjalaisaktivistin. Sen verran puoluetaustani toki vaikuttaa, että olen paremmin perillä esimerkiksi vihreiden ohjelmatyöstä ja historiasta karjalan kielen suhteen. Esimerkiksi yllämainitsemani puoluekokousaloite oli minun tekemäni.

Kysely jonka lähetin, oli tarkoituksenmukaisesti mahdollisimman lyhyt ja helppolukuinen. Tiesin ehdokkaiden saavan tällaisia viestejä hyvin paljon ja katsoin tämän parantavan mahdollisuuksiani saada enemmän vastauksia. Koska tiesin, että tällaisia viestejä lähetetään paljon, arvioin että valtaosa jättää vastaamatta, ja siksikin halusin lähettää viestin ihan kaikille ehdokkaille. Arvioin, että niin suurella otoskoolla jos vastausprosentti nousee edes kymmeneen, saan silti ihan mukavan määrän vastauksia. Tässä selvitys onnistuikin hyvin.

Viestin alussa oli tiivis perustietopaketti karjalan kielestä. Aluksi tarkoitukseni oli kääntää viesti myös ruotsiksi ja lähettää se myös Ahvenanmaan ehdokkaille, ja ruotsinkielisille ehdokkaille heidän äidinkielellään. Luovuin tästä ajatuksesta siksi, että Manner-Suomen ehdokkaiden kohdalla äidinkielen etsiminen olisi vienyt enemmän aikaa, ja kun Ahvenanmaalta valitaan vain yksi ehdokas, katsoin käännöstyön vaativan työmäärän olevan liian suuri sen tuomiin etuihin. Kuten jo yllä mainitsin, toteutin tämän yksin ja korvauksetta, ja resurssini ovat rajalliset.

Halusin liittää kyselyyn perustietojen lisäksi konkreettisia esityksiä karjalan kielen aseman parantamiseksi, sillä tiesin, ettei suurin osa ehdokkaista tiedä aiheesta juuri mitään, ja ilman tällaisia esityksiä olisi ollut jokseenkin turhaa kysyä heidän mielipiteitään toimenpiteistä. Tämä hypoteesi osui valtaosin oikeaan, joskin ilokseni sain myös paljon sellaisia vastauksia, joissa ehdokkaat esittivät omia, usein hyviä ja tarkkoin pohdittuja toimenpiteitään.

Tiedän, etteivät antamani tulokset ole tilastollisesti päteviä, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Kuten jo sanoin, kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus. Varsinkin eduskuntapuolueiden kohdalla prosenttiluvut kuitenkin puhuvat puolestaan, ja puolueiden kantojen ja ehdokkaiden vastausten tarkempi tarkastelu tukee näitä tuloksia.

Aluksi tarkoitukseni oli myös katsoa puolueittain, että kuinka suuri osa ehdokkaista olisi valmis sitoutumaan esittämiini toimenpiteisiin. Tämä osoittautui mahdottomaksi, sillä suuri osa vastaajista jätti vastaamatta joihinkin tai kaikkiin näistä tarkentavista kysymyksistä, tai sitten heidän vastauksensa olivat epäselviä ja monitulkintaisia.

Kantava ajatus tässä selvityksessä oli, että saisin jotain kouriintuntuvia tietoja eri puolueiden jäsenten ja ehdokkaiden suhtautumisesta karjalan kieleen, sillä tähän saakka puolueiden karjalaissuhtautumista saattoi arvioida vain ja ainoastaan ohjelmien ja muiden kannanottojen perusteella. En aluksi aikonut liittää tähän mitään ehdokaslistaa, mutta olen saanut karjalankielisiltä ja aiheesta muuten kiinnostuneilta paljon pyyntöjä aiheesta, ja lista oli helppo toteuttaa.

Mainokset